Palaamme puolisoni Leenan kanssa mielihyvin Norjaan ja Suomen suurlähetystöön, vaikkakin nyt vain lyhyeksi, puolen vuoden mittaiseksi jaksoksi maaliskuusta syyskuuhun. Meillä on erittäin mukavat muistot Oslosta, joka oli järjestyksessä toinen ulkomaankomennukseni (ensimmäinen oli Tukholmaan).
Tyttäremme Maja syntyi nimittäin Ullevålin sairaalassa vuonna 1980. Hänen on valitettavasti vaikea tulla tapaaman meitä tällä kertaa, sillä hänestä itsestään tulee äiti maaliskuun alussa. Lasten kautta tutustuimme moniin uusiin ystäviin Norjassa ja muuallakin maailmalla. Norjalainen ja suomalainen luonteenlaatu tuntuu sopivan toisilleen hyvin, niin ammatillisessa kuin yksityisessäkin mielessä.
Tarkoitukseni on jatkaa työtä samoilla linjoilla kuin arvoisa edeltäjänikin. Olen seurannut maidemme välistä yhteistyötä ja Norjan aktiivista ulkopolitiikkaa tarkkaan, koska vastuualueeni ulkoministeriön pohjoisen Euroopan yksikön päällikön sijaisena on ollut nimenomaan Pohjoismaat. Selvä merkki hyvistä suhteista on, että vierailuvaihto maidemme viranomaisten kesken on lisääntynyt. Norjalaisten kiinnostus Suomea kohtaan näyttää olevan kasvussa korkeimmasta hallitustasosta lähtien aina käytännönläheiseen, kuntienväliseen rajayhteistyöhön asti.
Olen aikaisemmin työskennellyt suurlähetystöissämme Bernissä, Ankarassa ja Rabatissa, sekä viimeksi Damaskoksessa.
Hans Ottelin
Chargé d'affaires
